*

Rikhard Blomerus Ilman aatteitani, uskoani ja sananvapauttani, en olisi enää minä.

Suvaitsevaisuuden yliannostus

  • Tämän kuvan kaltaista ääripäiden toimintaa en halua rakkaaseen kotimaahamme!
    Tämän kuvan kaltaista ääripäiden toimintaa en halua rakkaaseen kotimaahamme!

Minulla on ollut viime aikoina suvaitsevaisuuden yliannostus. Miksi minulla, suvaitsevalla ihmisellä on tullut yliannostus niinkin tärkeästa asiasta, kuin suvaitsevaisuus?

 

Minä olen Suomalainen, olen myös romani. Tästä olen saanut koko ikäni muistutuksen vähintään kerran tai kaksi viikossa. Olen kokenut rasismia hyvin usein elämäni aikana, vaikka olen 16 vuotiaasta tehnyt töitä, hankkinut ammattipätevyyttä ja elänyt niinkuin kunnon kansalaisen kuuluu elää täällä kotomaassamme, eli elää rehellisesti, tehden töitä ja maksaen veroja. En hyväksy rasismia missään muodossa, ketään kohtaan. Minulla on maahanmuuttajia ystävinä, minulla on ollut maahanmuuttajataustainen työnantaja sekä olen tehnyt töitä maahanmuuttajien ja heidän yhteiskuntaan integroitumisensa parissa.

 

Kuitenkin olen viimeaikoina saanut itselleni myös toisenlaisia nimityksiä kuten suvaitsematon ja rasisti. Pidän itseäni enneminkin realistina kuin rasistina. Juuri suurimpaan ääneen suvaitsevaisuuden puolesta puhujat ovat tosiasiassa niitä kaikkein suvaitsemattomimpia. Se ei tee ihmisestä suvaitsematonta tai rasistia jos uskaltaa uida vastavirtaan ja huutaa suureen ääneen totuutta. Se ei tee ihmisestä rasistia tai suvaitsematonta, jos osoittaa rakkautta isänmaatansa kohtaan, ja ottaa opiksi muiden tekemistä selvistä virheistä ja on onnellinen siitä, että itse ei astunut samaan kuoppaan.

 

Minulla asuu ystäviä ja veli Ruotsissa, olen keskustelleet heidän kanssaan usein Suomen ja Ruotsin maahanmuuttopolitiikasta. Kaikilta heiltä on tullut samankaltaisia kommentteja Suomen maahanmuuttoon liittyen: "Onneksi Suomessa ollaan tiukkana maahanmuuton suhteen, onneksi siellä on ne Perussuomalaiset."

Olen kuullut ja nähnyt videoita siitä mitä vääränlainen maahanmuuttopolitiikka tuo tullessaan, hyvänä esimerkkinä tässä toimii rakas naapurimme Ruotsi. Ruotsissa on ollut vuosia hyvin vapaa linja maahanmuuttoon liittyen, siitä on seurannut mm. alueiden ghettoutumista, kantaruotsalaisia ei päästetä tietyille alueille heitä uhataan väkivallalla ja protesteissa poltetaan Ruotsin lippuja, näillä ghettoutuneilla alueilla palopommit räjähtelevät ja autoja sytytetään tuleen. Poliisit joutuvat tuplamiehityksellä menemään hoitamaan alueilla pienimpiäkin tehtäviä. Sairaankuljetus tilanteissa joudutaan turvautumaan poliisin apuun. Ystäväni kertoi, että alueella jossa hän asuu on jokapäiväistä se, että nähdään autoja tulessa, harvinaista on nähdä tässä kaupunginosassa kantaruotsalaisia. Toisena hyvänä esimerkkinä siitä kuinka maahanmuuttopolitiikka ei tulisi hoitaa on Englanti.

 

Olenko siis rasisti vai realisti, jos varoitan asiasta ja  en halua vastaavaa Suomeen? Tämä maa on minulle tärkeä, esi-isäni ovat vuodattaneet vertaan ja menettäneet henkiään tämän maan itsenäisyyden puolesta, haluan sen säilyvän jatkossakin itsenäisenä ja turvallisena meille kaikille.

 

Hädässä olevia ihmisiä tulee ja pitää auttaa, naisille ja lapsille on annettava suojaa ja turvaa sekä on yritettävä auttaa näitä ihmisiä omaan kotimaahansa. En ymmärrä nuoria terveitä miehiä jotka eivät ole puolustamassa kotimaataan, vaan ovat täällä makoilemassa sohvalla pleikkaria pelaten. 

 

En hyväksy rasismia missään muodossa ketään kohtaan, mutta tosiasiat on hyväksyttävä ja nähtävä. Nyt on aika olla realisti, eikä pidä antaa valheellisen suvaitsevaisuuden verhon estää näkökykyä, sillä kaikki ei ole yhtä sateenkaarta! Rasismi ja realismi on kaksi eri asiaa, eikä niitä pidä sekoittaa keskenään.

Olen Perussuomalainen sanan jokaisessa merkityksessä, ja olen ylpeä siitä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat