*

Rikhard Blomerus Ilman aatteitani, uskoani ja sananvapauttani, en olisi enää minä.

Puoluepolitiikka

Minä ja puolueet

Tänään puolueisiin kuulumattomana liittyisin perussuomalaisiin, mikäli Halla-aho ilmoittaisi puolueensa edustajilla olevan vapaat kädet kaikissa Eduskuntamme äänestyksissä.

Halla-aho on linjansa pitänyt, toistaiseksi.  Soini  edesmenneen  kansanedustaja  Halmeen  ja Halla-ahonkin tuella mimisteriksi päästyään teki postipekkavennamot.  Hyi.

Suomalaisillakin olkoon oikeus sanoa kuten ryssillä,  jenkeillä ja afrikkalaisillakin, että oma maa ensin.  Ruotsalaisista en sano mitään.

Gallupit, loikkarit ja puoluepolitiikka

Ovatko tuoreet Ylen ja HS:n mielipidemittaukset saaneet uutta vipinää perussuomalaisista eduskuntaan ponnistaneiden kansanedustajien kinttuihin? Ainakin juuri galluppien julkaisun aikaan sattui sopivasti, että Kike Elomaa hyppäsi paluuloikan takaisin juurilleen.

SMP ja SKYP

Näistä viimeaikaisista tapahtumista tulee mieleeni myös aikoinaan SKYP:in irtaantuminen SMP:stä vuonna 1972.

Tuolloin Urho Kekkonen halusi tulla valituksi presidentiksi ilman yleisiä vaaleja. Tällöin tarvittiin poikkeuslakiin eduskunnan 5/6 enemmistö. Suomen puolue-eliitti ryhtyikin tarmokkaasti toimeen tämän asian järjestämiseksi.

Perussuomalainen umpisolmu

Ymmärrän puolueestani irtaantuneiden toimien välttämättömyyden ja hallituslinjausten jatkamisen, myös minä pidän Suomen tarpeita puoluepolitiikkaa painavampina. Poliittinen epäkorrektius antaa tilaa poikkeuksellisille toimille poikkeuksellisena aikana. Kiitos yhteisistä perusvuosista, siitä mitä olitte ja teitte, mitä itsestänne annoitte. Kohtuullista menestystä valitsemallanne tiellä. Seteliselkärankaisia ette ole, nähtäväksi jää oletteko suoraselkäisiä (perus)suomalaisia sydämeltänne ja luovutte vapaaehtoisesti niistä luottamustoimista, pl.

Vihreän liikkeen psykohistoria

 

1. 

Poliittisia liikkeitä pitää tarkastella jatkumoina joiden ajamat asiasisällöt tulevat ja menevät, mutta motivoiva dynaaminen draivi pysyy suunnilleen samana ja voi jopa puhutella sukupolvia toisensa perään.

Erään poliittisen pelin kuvitteellinen läpivalaisu

Miten ja miksi vihreät onnistuivat nostamaan roimasti valtakunnallista äänimääräänsä kuntavaaleissa?

Oliko kyseessä hyvinvointi-Suomen ja sen tulevaisuuden urhokas puolustaminen hallituksen tuhon politiikalta vai suosion moraaliton kalastelu luomalla vaikutelma hallituksen syyllisyydestä isänmaan viemisestä kohti surkeutta. Seuraavassa eräs hypotettinen kuvitelma tapahtuneesta.

Kiitos perussuomalaiset

Kiitän kaikkia puolueveljiä ja -sisaria vaalityöstä, jolla oli tarkoitus. Onnittelut kaikille kuntavaaleihin osallistuneille, se tehtiin, mikä tehtiin. Äänestäjät ovat mandaattinsa antaneet ja tällä tahtotilalla mennään. Osalla äänet putosivat, osalla nousivat ja parasta antia on uusien ihmisten pääsy päätöksentekijöiksi. Olkaamme nöyriä tuloksen edessä. Nöyristelyyn ei ole kellään syytä. Maan heikosta äänestysprosentista vastuuseen pitää vaatia myös myös mediaa, joka ei ole esim. uutisoinut hallituksen onnistumisista.

Sampo Terhon valinta tuo jatkuvuutta ja vakautta

Luotan puolueeni vetovastuussa Sampo Terhoon, jolla on näyttöä poliittisesta joukkueenjohtajuudesta eduskuntaryhmän vetäjänä. Hänellä on myös kykyä niin talous- kuin sosiaalipoliittiseen ja kapeamman sektorin puolustus-, maahanmuutto- ja ulkopoliittiseen keskusteluun puheenjohtajatasolla. 

Tieteen vihreät, Sivistysporvarit, Supercellsosialistit jne.

Puolueilla on leimansa ja osin varmasti syystäkin. Osin toki puhtaasti vanhoista stereotypioista.

Keskusta on maaseutulaisia, jotka eivät ymmärrä kaupungistumista tai sen hyötyjä.

Kokoomus markkinaliberaaleja talousmonstereita.

Persut... no rasisteja.

Vihreät Koijärveläisiä ydinvoimavastustajia

Vasemmisto yhden liukastumisen verran kommunismista

SDP ay-liikkeen 70-lukujarru

Ja niin edelleen.

 

Hajottaako Keskusta itsensä?

Suomen Keskustalla näyttää olevan suuria vaikeuksia päättää, kuinka suhtautua Kansalaispuolueeseen.

 

Kun Kansalaispuolue oli perustettu, Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä totesi, ettei ketään ryhdytä erottamaan, vaikka säännöt kieltävätkin kuulumisen toiseen puolueeseen. (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001112932.html)

 

Kun Kansalaispuolue oli 15.12. merkitty puoluerekisteriin, puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoi tulkitsevansa tilannetta siten, että olen eronnut Keskustan jäsenyydestä.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä